Tammikuussa Linnamäki järjesti meille mahdollisuuden käydä tutustumassa valmiiseen Ruisalo 204:een. Reissusta tuli lähinnä katastrofi, kun Jesse oksensi yläkerran aulaan. Siinä sitten siivottiin jälkiä ja kiitettiin onnea, että aulassa ei ollut mitään kallista (tai edes halpaa) mattoa. Sen mitä talosta muistan, niin ei se pettymystä tuottanut. Kotona Nea-Lotta lohdutti, että "näithän sinä ainakin yläkerran vessan". Harmittihan se kamalasti, kun olin pitkään odottanut ensikohtaamista Ruissalon kanssa ja sitten kävi niinkuin kävi. Taisi siinä muutama harmin kyynelkin vierähtää, kun manasin, että mikään ei mene kerralla sunnitelmien mukaan. Samana iltana oli nimittäin vanhan kodin kosteusmittaus ja sen tekijä oli unohtanut koko jutun. Sinne jäivät välittäjä ja uudet ostajat odottelemaan, kun me lähdimme tuolle surullisenkuuluisalle tutustumisretkellemme.

Tammi-helmikuun vaihteessa putosi pommi, joka meinasi murskata ainakin Terhin alleen. Talotoimitus siirtyisi kuutisen viikkoa eteenpäin. Siis Haloo, kuusi viikkoa!! Se tarkoittaisi ainakin kahden kuukauden "turhaa" vuokralla asumista. Itkin, ahdistuin ja stressasin, enkä nähnyt ainuttakaan järjellistä syytä miksi tähän pompotteluun olimme lähteneet. Teki mieli perua koko juttu. Vieläkään en täysin ilman kirpaisuja pysty asiaa hyväksymään ja ajattelemaan. Ja kaikki hyvää tarkoittavat kommentit, siitä kuinka se syksyllä palkitsee ja tuntuu hyvältä, kun pääsee omaan ja uuteen Ruissaloon muuttamaan, eivät auta yhtään. Ensinnäkin syksyyn on vielä piiiiitkä aika ja se aika pitää elää ja olla. Vuokra-asuntomme on aivan hirveä ja aivan hirveällä paikalla. Mutta ei siinä pienen ihmisen henkilökohtaiset harmitukset auta, kun isot pyörät pyörivät. Kestettävä se on, sitten vaikka hampaat irvessä

Helmikuussa teimme tonttikaupat. Kauan oli kyseistä tapahtumaa odotettu, mutta sitten kun nimet oli paperissa, ei (ainakaan Terhistä) tuntunut oikein miltään. Siellä se maapläntti olla nökötti kuin aina ennenkin. Samana päivänä kun teimme tonttikaupat Jari vei viimeiset tarvittavat paperit kuntaan poikkeusluvan hakua varten. Hiukan meni viime tippaan. 15.2. olleessa kokouksessa meille ko. lupa myönnettiin ja sen jälkeen hiukan paremmalta. Nyt ainakaan se ei uhkaisi Ruissalo-unelmaamme. Sitten jäimmekin odottelemaan lupapiirustuksia, jotta pääsisimme hakemaan rakennuslupaa. 

Helmikuussa Designtalo postitti meille tilausvahvistuksen ja hiukan muuta paperimateriaalia. Pessimisti-Terhikin taas hiukan innostui ja kävi katsomassa Extranetistä missä vaiheessa mennään. Jos vaikka olisivat salaa meiltä edellä aikataulusta. No, eivät olleet, mutta kaikenlaista kivaahan sieltä löytyi ja oli hauska nähdä, että meidän toiveet ja suunnitelmat ovat koko ajan menossa eteenpäin. Malttamattomana odotan, että sinne tulee lisää päivityksiä.