Syyskuussa laitoimme nykyisen kodin myyntiin ja siivosimme suurin toivein paikat ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen näyttöön. Kävijöitä oli ja kiinnostuneitakin, mutta lause "oma asunto pitäisi saada ensin myytyä" tuli erittäin tutuksi. Siivousinto laantui mitä pidemmälle syksy eteni. Tarjouksia ei tullut. Dahlmanin mukaan moni niitä aikoi tehdä, mutta viikolla kun oli ostajaehdokkaisiin yhteydessä, eivät olletkaan kiinnostuneita tai halusivat miettiä vielä. Tavoite siitä, että oltaisiin uudessa kodissa Nea-Lotan aloittaessa koulun, valui käsistä. Turhautuminen kasvoi.

Marraskuussa olimme lomalla Teneriffalla ja siellä ollessamme Remes oli hoitanut yhden näytön ja saanut myös tarjouksen. Valitettavasti se ei ollut riittävän korkea ja kauppoja ei syntynyt, vaikka fakseja hotellin respasta läheteltiin ja sinne vastaanotettiin. Tämä tarjous loi kuitenkin uutta uskoa, että josko kuitenkin saataisin koti myytyä.

Lomalta palattua alkoi joulu lähestyä ja pikkuhiljaa painajainen siitä, että joudutaan ennen joulua muuttamaan helpotti. Vielä kerran sain järjetsää joulun vanhassa kodissa. Joulu väliaikaisasunnossa oli ollut ainakin osalle perheestä erittäin suuri stressin aihe syksyn aikana... Näyttöjä oli lähes joka viikonloppu, mutta täysosumaa ei kuulunut. Joulunajaksi halusimme rauhoittaa kodin katsojilta ja ilmoitimme tämän myös välittäjälle. Asia oli ok.

Yhtenä välipäivän iltana tapahtui sitten iso käänne. Ovikello soi ja oven takana seisoi nainen, joka kyseli onko tämä asunto myynnissä, kun heidän tuttunsa on tehnyt tarjouksen, mutta siihen ei ole reagoitu ja välittäjään ei saa yhteyttä. Olimme aika hämillämme tilanteesta, koska meille asti ei tällaista tarjousta ollut koskaan tullut. Lupasimme olla yhteydessä välittäjään ja ottaa selville miksi asiaa ei ole hoidettu. Johan Dahlman ei vastannut puhelimeen, joten Jari pommitti Remestä tekstiviestillä, kun ei hänkään vastannu soittoon. Viestin lähdettyä puhelin soi ja vyyhti alkoi purkautua. Johan oli lähtenyt parin viikon lomalle, joten Matti otti asunnon myynnin hoitoonsa ja haki myös matkalle jääneen tarjouksen tilalle uuden, jonka hyväksyimme. Olihan se aika mukava tunne, kun viimeiseen näyttöön siivosi ja tiesi, että periaatteessa tämä on turha näyttö, kun meitä tyydyttävä tarjous on jo olemassa. Tammikuussa siis astuimme askeleen eteenpäin kohti Ruissaloa ja allekirjoitimme tarjouksen hyväksynnän.