Viime postauksen jälkeen on tapahtunu paljon. Tai riippuu miten sitä ajattelee, Jarin mielestä ainakin paljon, Terhin mielestä ei kuitenkaan tarpeeksi.

Helmikuun lopussa vaari tuli kaatamaan tontilta melkein kaikki puut. Yksinkertainen juttu sinänsä, mitä nyt rajapyykit piti kaivaa lumihangesta. ja sitä lunta oli aika paljon. Hommat saatiin kuitenkin tehtyä ja puut jätettiin odottamaan vähälumisempaa aikaa, jotta ne olisi helpompi kantaa tontin reunalle odottelemaan polttotuiksi muuttumista.

Maaliskuu meni päiviä kauhun vallassa laskiessa ja tavaroita pakkaillessa. Ei siinä auttanut ajatus Ruissalosta, kun muuttoahdistus iski päälle. Kuun lopussa muutto sitten tapahtui ja siitä alkoi rivarihelvetti, jonka loppumista koko perhe odottaa lujaa. Muuton lomassa täyteltiin rakennuslupahakemuksia yms. papereita ja Jari jakeli niitä eri tahoille. Tontilla ei tapahtunut mitään, jos lumimäärän lisääntymistä ei lasketa.

Huhtikuussa vietiin kyltti kiinni tontin reunalla kasvavaan mäntyyn ja se näyttin siinä erittäin hienolta. Puolessa välissä kuuta kävimme kantamassa polttopuut tontin reunalle ja samalla kertaa pidettiin ensimmäinen evästauko oman pihan reunalla. Karjalanpiirakat, korvapuustit ja pillimehut maistuivat. Ja sitten, vihdoin ja viimein, kuun lopussa tuli kaivuri, joka ensin kuori maat pois, kaivoi paikan vesijohdolle ja teki talonpaikan, sekä pihatien. Putkimies kävi laittamassa vesijohdot ja sähköjen eteenkin jotain tehtiin. Nyt odotellaan perustustentekijöitä, joiden piti alunperin tulla viime perjantaina, sitten maanantaina, sitten tänään ja viimeisen tiedon mukaan tulevat ensi perjantaina. Terhi-malttamaton ei tämmöisestä viivytyksestä tykkää.

Rakennusluvan saimme nopeasti, pari viikkoa siinä kesti, niinkuin kyllä pitikin koska luvanmyöntäjä jäi lomalle ja lupa piti saada ennen sitä. Aloituskokous pidettiin ennen vappua ja se ei mennyt oikein putkeen. Vastaava mestari oli ihan asiallinen, samoin allekirjoittanut, mutta kunnan insinööri menetti hermonsa täysin kun hänelle elämää suurempia papereita puuttui. Myöhemmin kävi ilmi, että ne ehti palauttaa myöhemminkin, mutta huudot ja haukut oli jo silloin kuunneltu.

Itse odotin malttamattomana kalustekuvia ja tulivathan ne lopulta, kun isäntä hieman hoputti Topi-Keittiön väkeä. Ilmeisesti kuuluu projektin kuvaan, että kaikki pitää ruinaamalla ruinata, ajoissa ei tehdä mitään. Aika uusiksihan ne kalusteet menevät, mutta onneksi suunnitelmat on kuitenkin pintapuolisesti selvillä.